Lisää tietoa ― Suomalainen

Urticaria esiintyy yleensä voimakkaasti kutiavina ja kohotettuina olkapäissä. Joskus siihen liittyy taustakudosten turvotusta. Hoito sisältää ensisijaisesti laukaisijoiden välttämisen, jos ne ovat tiedossa. Ensilinjan lääkitys koostuu uusimmista antihistamiineista, joita voidaan tarvittaessa säätää suurempiin annoksiin. Muita lääkkeitä, kuten vanhempia antihistamiineja, H2‑salpaajia, leukotrieenireseptoriantagonisteja, vahvempia antihistamiineja ja lyhytaikaisia kortikosteroideja, voidaan lisätä lisätukena. Jos nokkosihottuma jatkuu näistä toimenpiteistä huolimatta, potilaat voidaan ohjata erikoislääkäreille lisähoitoihin, kuten omalizumab‑hoitoon tai cyclosporine‑lääkitykseen.
Urticaria commonly presents with intensely itchy raised welts. It is sometimes accompanied by swelling of the underlying tissues. Treatment primarily involves avoiding triggers, if known. First-line medication includes newer antihistamines, which can be adjusted to higher doses if needed. Other medications like older antihistamines, H2 blockers, leukotriene receptor antagonists, stronger antihistamines, and short courses of corticosteroids can be added as extra support. In cases where urticaria persists despite these measures, patients might be referred to specialists for additional therapies such as omalizumab or cyclosporine.

Tässä katsauksessa esittelemme viimeisimmät ohjeet nokkosihottuman hoitoon ja tarjoamme uusia näkemyksiä sen syistä.
This review outlines the latest guidelines for treating urticaria and offers new understandings of its causes.

Second-generation H1-antihistamines (e.g., cetirizine, loratadine, fexofenadine), Omalizumab, Ciclosporin, and short courses only of systemic corticosteroids