Lisää tietoa ― Suomalainen

Impetigo, yleisin bakteeriperäinen ihoinfektio 2–5‑vuotiailla lapsilla, on kahta päätyyppiä: ei‑rakkuloita (70 % tapauksista) ja rakkuloita (30 % tapauksista). Nonbulloous impetigo johtuu tyypillisesti Staphylococcus aureus tai Streptococcus pyogenes. Se ilmenee hunajanvärisinä kuorina kasvoilla ja raajoissa, ja se kohdistuu pääasiassa ihoon tai voi tarttua hyönteisten puremiin, ekseemaan tai herpeettisiin vaurioihin. Ainoastaan S. aureus‑a aiheuttama rakkulainen impetigo johtaa suuriin, velttoisiin pulloihin ja vaikuttaa usein alueisiin, joissa iho hankaa yhteen. Molemmat tyypit paranevat yleensä kahdessa‑kolmessa viikossa ilman arpia, ja komplikaatiot ovat harvinaisia; vakavin on poststreptokokkien aiheuttama glomerulonefriitti. Hoito sisältää paikallisia antibiootteja (mupirocin, retapamulin ja fusidic acid). Suun kautta otettavat antibiootit saattavat olla tarpeen impetigossa, jossa on suuria pulloja tai kun paikallishoito ei ole mahdollista. Vaikka useat suun kautta otettavat antibiootit (amoxicillin/clavulanate, dicloxacillin, cephalexin, clindamycin, doxycycline, minocycline, trimethoprim/sulfamethoxazole ja macrolides) ovat vaihtoehtoja, penisilliini ei ole tehokas. Paikalliset desinfiointiaineet eivät ole yhtä hyviä kuin antibiootit, ja niitä tulee välttää. Fusidic acid, mupirocin ja retapamulin ovat tehokkaita metisilliinille herkkiä S. aureus‑ ja streptokokki‑infektioita vastaan. Clindamycin on hyödyllinen epäiltyjen methicillin‑resistenttien S. aureus‑infektioiden hoidossa. Trimethoprim/sulfamethoxazole tehoaa metisilliiniresistenttiä S. aureus‑infektioita vastaan, mutta ei riitä streptokokki‑infektioon.
Impetigo, the most common bacterial skin infection in children aged two to five, comes in two main types: nonbullous (70% of cases) and bullous (30% of cases). Nonbullous impetigo is typically caused by Staphylococcus aureus or Streptococcus pyogenes. It's recognized by honey-colored crusts on the face and limbs and mainly targets the skin or can infect insect bites, eczema, or herpetic lesions. Bullous impetigo, caused solely by S. aureus, leads to large, flaccid bullae and often affects areas where skin rubs together. Both types usually clear up within two to three weeks without scarring, and complications are rare, with poststreptococcal glomerulonephritis being the most severe. Treatment involves topical antibiotics (mupirocin, retapamulin, fusidic acid). Oral antibiotics might be necessary for impetigo with large bullae or when topical treatment isn't feasible. While several oral antibiotics (amoxicillin/clavulanate, dicloxacillin, cephalexin, clindamycin, doxycycline, minocycline, trimethoprim/sulfamethoxazole, macrolides) are options, penicillin isn't effective. Topical disinfectants aren't as good as antibiotics and should be avoided. Fusidic acid, mupirocin, retapamulin are effective against methicillin-susceptible S. aureus and streptococcal infections. Clindamycin is useful for suspected methicillin-resistant S. aureus infections. Trimethoprim/sulfamethoxazole works against methicillin-resistant S. aureus, but isn't enough for streptococcal infection.

Impetigo on tiettyjen bakteerien aiheuttama yleinen ihotulehdus, joka leviää helposti kosketuksen kautta. Se näkyy yleensä punaisina laikkuina, jotka peittyvät kellertävällä kuorella ja voivat aiheuttaa kutinaa tai kipua. Tämä infektio on yleisin lapsilla, jotka asuvat lämpimissä, kosteissa tiloissa. Se voi ilmetä rakkuloina tai ilman niitä. Vaikka se vaikuttaa usein kasvoihin, se voi esiintyä missä tahansa ihossa, jossa on murtumia. Diagnoosi perustuu pääasiassa oireisiin ja ulkonäköön. Hoito sisältää yleensä antibiootteja, sekä paikallisia että suun kautta otettavia, sekä oireiden hallintaa.
Impetigo is a common infection of the superficial layers of the epidermis that is highly contagious and most commonly caused by gram-positive bacteria. It most commonly presents as erythematous plaques with a yellow crust and may be itchy or painful. The lesions are highly contagious and spread easily. Impetigo is a disease of children who reside in hot humid climates. The infection may be bullous or nonbullous. The infection typically affects the face but can also occur in any other part of the body that has an abrasion, laceration, insect bite or other trauma. Diagnosis is typically based on the symptoms and clinical manifestations alone. Treatment involves topical and oral antibiotics and symptomatic care.